Sinä olet heitellyt katkeruuden kiviä, olet viskellyt syytöksien kiviä, läheisiäsi sä olet loukannut ja siksi elämäsi raiteiltaan on mennyt.
Nyt on aika jo naamarisi riisua ja tunnustaen sydämeesi katsoa, olet paha ja onnesi menettänyt, itsekkyytesi hedelmiä poimit sä nyt.
Jumalankin tahtonut oot unohtaa, kun ei sinua ole Hän auttanutkaan, näin sä luulet ja vihassasi kapinoit. On mielesi musta, mitä tehdä voit?
Mutta Isäsi taivaassa katselee ja korvansa tarkoin kuuntelee, sydän avoinna Hän odottaa, että saisis ihmisen armahtaa, älä enää kiellä, vaan nöyrtyen tule armosylihin Jeesuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti