Aina hetkinä yksinäisyyden sinut muistanhan Herrani, joka kaiken sen koit, mitä mullekin soit, ei vierasta liene se sulle.
Siis taivu sydämein kuulemaan kun puhuu hän minulle, sanoja elämän ja rakkauttaan hän vakuuttaa, siinä voimani on ja sen tuntea saan.
"Et hukkaan heitta saa päiviä elämän kalleimman, vaikka niin kirjavaa tai harmaata olla voi. Nämä helmiä on jotka kerran, luona Herran kirkkaimmin kimaltaa."
Puhalta myrskyt maiset ja taivuttaa, ne maata kohden meitä, ei Jeesus koskaan heitä, vaan nostaa korren maahan taipuneen vie voimaan, iloon, rakkauteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti