Hiljaa huomaamatta, teet Herra työtäsi, avaten sydäntä Hengelläsi, joka niinkuin hiljainen tuuli lempeä, pois pyyhkii menneen ajan muistojen lehtiä.
Ja siksi, että pelokas on lapsi tämä, en myrskytuulta antaa voi, vaan lempeätä ja parantavaa kosketusta lapsi tarvitsee, en siis niin tee, kuin sinä tahtoisit, vaan hiljaa ajan myötä, askeleensa ohjaan lähemmä itseäni.
Ja sinä omalla tielläsi voit hälle suuntaa näyttää, niin nähdä saa hän, elämää täyttä ja oikeaa. Se tehtäväs on täällä kaikkiin nähden ja ristin veren tähden, puhtaana hedelmää kannat, ikuiseen elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti