"Muistathan vielä kun lähdit luota ristini iloiten
ja vapaana kahlehista, olit lapseni onnellinen?
Mitä lieneekään matkalla tullut,
kun silmies kirkkaus on himmennyt elämän tiellä ja on raskasta vaellus?
Vaan kuule on ristini vielä sua varten, siis uudelleen käy sinne,
niin armahdan jälleen ja vie sinut vapauteen.
Ei tahtoni ole se koskaan, että lapseni rakkahin,
noin murheisna toivotonna käy tietänsä kotihin.
Minä tahdon levon ja rauhan antaa kaikissa vaiheissas
ja rakkauden kosketuksin sua vahvistan matkallas."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti