Me lähestymme Sinua, Isämme Jumalamme, näin nimeen rakkaan Jeesuksen. Me päämme kumarramme, sydämet kylmät uudista ja rakkautta vuodata, suo armo elääksemme.
Kun aika täällä synkkenee, ihmisten mielet pimenee, ei taivaan valo loista. He eksyneenä harhailee, tyhjinä monet kyselee elämän tarkoitusta ja tiede kaiken selittää. Ihminen hämmennyksiin jää, ei apua nää missään.
Saat olla Sanan viejänä, sä heikko lapsi Herran. Totuuden tiestä kertoa, sen kuinka löysit kerran. Se oli teko Jumalan, Isäsi Kaikkivaltiaan. Hän vielä etsii eksyneet tuhlaajalapset taakkoineen, syliinsä turvaan kutsuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti